lauantai 20. helmikuuta 2016

Omasta kirjoitusinnostani ja blogista

Olette varmaan huomanneet, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Ei ole oikein ollut vain inspiraatiota tai aikaa. Olen saanut paljon kivoja kuvia eri itsenäisiltä ja maastosta, mutta mielenkiinto ei ole vain riittänyt jakaa niitä tänne blogiin. Sain yhtäkkiä inspiraation kirjoittaa ja olin postailemassa paljon, kunnes...

Viime maanantaina olin illalla menossa nukkumaan, kun sain viestin tallinomistajalta. Pönä myydään. Ostajakin on jo löytynyt. Arvatkaa sainko enää unta. Saan Pönän kuitenkin nyt hiihtoloman ajaksi vielä vuokralle, jolloin yritän saada mahdollisimman paljon kuvia ja muistoja Pönän kanssa. Hiihtolomasta on tulossa postaus, jonka jälkeen katson miten jatkan. En tiedä otanko uutta hoitohevosta ennen kesää koulun takia, mutta hoitamista jatkan edelleen.

Blogiin yritän kirjoittaa tästä lähtien enemmän. Kunhan valoa tulee lisää, niin kuviakin saa helpommin ja kehtaa kirjoittaakin jotakin.

(c) kummitäti
(c) Inka R.
(c) Erika N.
(c) Oona M.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kouluponin ensimmäiset puoli vuotta

En siis tosiaan ole kovin suuresti mainostanut tätä asiaa sillä kaikki on ollut vähän vaakalaudalla, mutta nyt voisi olla hyvä hetki vähän valottaa miksi en ole hirveästi mitään postaillut. Yritän nyt keskittää postailun siis minuun ja Lateen ja meidän matkaamme kohti kouluratoja. Tässä tällainen suppea aloituspostaus.

Aloitimme Laten kanssa kentällä käynnin elokuussa. Tähän päädyttiin yhteistuumin Laten omistajan kanssa ja sovittiin, että alan käymään Latella valmennuksissa kunhan palaillaan kesälaitumilta. Kesälaitumien ajan tein Laten kanssa itsenäistä kenttätyöskentelyä. Poni oli hieman kummissaan, että mikäs juttu tämä nyt on, mutta toimi oikein kivasti. Laukkaaminen oli raukalle vaikeaa, mutta eiköhän se tasapaino ja voima löydy vielä joku päivä.

Tässä siis tosiaan yksi ensimmäisistä kerroista kentällä.


Tässä näkee tuon Laten etupainoisuuden aika hyvin.



Tuosta siis lähdettiin liikkelle. Seuraavaksi oli aika palailla kesälaitumilta ja aloittaa tunneilla käynti. Siellä Late sitten aloitti temppuilunsa. En ymmärtänyt mikä sille tuli. Sen eteenpäinpyrkimys katosi ja molemmat laukat olivat aina tappelun takana. Mitään se ei tehnyt mielellään ja aloin pohtia syytä tähän.




torstai 7. tammikuuta 2016

Ratsastelut Espanjassa

Olin siis lomalla Espanjassa 21.12.-28.12.2015 välillä, jonka aikana kävi kahdesti ratsastamassa. Kun menimme kysymään ratsastustuntia eräältä tallilta, ratsastuksenopettaja sanoi, ettei oikein taida ehtiä, koska on sukulaistensa luona joulun. No, hän pyysi paikalle toisen ratsastuksenopettajan, jonka kanssa aloimme miettiä päivää. Kysyin siinä sitten tädiltäni, mikä päivä olisi hyvä ja ratsastuksenopettaja kysyy: "Oletteko suomalaisia?". Nauratti vähän ja sain sitten opetusta suomeksi.

Jouluaattona menimme tallille noin kymmeneksi ja sain mennä reilu parikymppisellä lusitanoruuna Ninolla. Nino oli karsinassa aika passiivinen hoitaa, vaikka satula ja vyön kiristys masensi kovin. Kentällä nousin selkään ja aloin kävellä alkuäyntejä. Niiden jälkeen keräilin ohjia ja aloin työstää Ninoa käynnissä. Nino oli alkuun todella levoton edestä, mutta antoi aika nopeasti käynniaaä periksi. Ravissa tuli alkuun jonkin verran kaahailua ja pään heittelyä, mutta sitten Nino otti rauhallisemmin ja onnistuin tekemään jonkinlaiset avoväistöt ympyrällä molempiin suuntiin.

Sitten päätin otta parit laukat. Oikeaan kierrokseen Nino meni aika kovaa, enkä pystynyt istumaan satulaan kunnolla housujen liukkauden takia. Nino kuitenkin pysyi käsissä ja vaihdoin pian ravissa suunnan. Nostin sitten uuen laukan vasempaan ja ruuna ampaisi aikamoista vauhtia eteen. Minulta putosi jalustin ja se tökkäsi Ninoa kylkeen, joka vasta saikin sen innostumaan. Ruuna vei minua ainakin 20 ympyrää, jonka jälkeen sain sen takaisin raviin. Isää oli kuulemma pelottanut, että Nino lyö minua päällään nenään kun viskoi niin lujasti päätään :D. Rajun pidättelemisen tuloksena minulla oli kuitenkin sormet auki.

Lopputunnista Nino kävi kuumana, mutta onnistuin tekemään muutamat avot ja pohkeenväistöt ihan sujuvasti. Lyhyiden välikäyntien jälkeen päätin ottaa vielä uudestaan laukat, koska halusin lopettaa hyvään suoritukseen. Oikeaan kierrokseen Nino vähän ei, mutta sain sen ihan hyvin takaisin raviin. Nostot tein käynnistä aina silloin, kun ruuna tuntui oikein hyvältä ja rennolta. Vasempaan kierrokseen Nino sitten yhtäkkiä nostikin nätisti helposti istuttavan laukan. Otin sen kyllä nopeasti raviin, ettei tulisikaan mitään ongelmia ja loppuraveissa Nino oli oikein rento ja tasainen.

Sunnuntaina 27.12 menin taas tallille kymmenen aikaan ja opettaja kertoi, että voisin mennä eräällä ponilla. Lluvia oli suunnilleen 135-140 cm korkea, vähän raskasrakenteinen ponitamma, joka oli hieman eloisampi hoidettava kuin Nino. Varustettaessa ei ollut mitään ongelmaa ja kentällä alkukäyntien jälkeen aloin taivutella Lluviaa käynnissä. Poni oli aika tahmea ja ravissakin sitä joutui tuuppaamaan aika runsaasti eteen. Taipumisesta ei tainnut olla tietoakaan, mutta pian sain poniin vähän liikettä.

Laukkojen jälkeen aloimme tulla paria puomia (tunnilla oli minun lisäkseni myös yksi espanjalainen). Lluvia tuli reippaasti, ehkä vähän liiankin, mutta kolautteli silti muutaman kerran. Puomit nostettiin pian pieneksi ristikoksi ja Lluvia oli oikein innoissaan hypyistä. Muutaman kerran päästä ratsastuksenopettaja nosti sen pystyksi ja saimme tulla laukassa. Lluvialla oli oikein hyvin säädeltävä laukka, mutta kerran tamma lähti vähän viemään (näkyy myös videolla).

Lopputunnista Lluvia vain juoksi pois avuiltani, enkä saanut sitä lainkaan taipumaan. Ratsastuksenopettaja käväisi siinä välissä sitten selässä, jolloin poni tuntui heti paremmalta, vaikken sitä tietenkään yhtä hyvin saanut menemään. Jäi kuitenkin hyvä mieli Lluviasta ja ratsastuksenopettaja ehdotti, että voisin mennä vielä Ninolla. Laitoin Lluvian pois ja varustin Ninon.

Ninolla menin itsenäisesti maneesissa. Jo heti alusta lähtien Nino tuntui paljon pehmeämmältä ja kuuliaisemmalta kuin edellisellä kerralla. Ravailin ympyröillä ja yritin hakea tasaista muotoa suunnanmuutoksissa ja siirtymisissä. Suoralla uralla Nino lähi usein heiluttelemaan päätään runsaasti, mutta sain pikkuhiljaa ratsastettua sitäkin pois. Siirtymisissä en saanut pidettyä tasaista muotoa, sillä en osannut istua Ninon isoon raviin ja siten jarruttaa istunnalla, vaan jouduin ottamaan kädellä, jota Nino sitten protestoi.

Otin siinä välissä muutamat laukat, jotka pysyivät mukavan tasaisessa tahdissa paria ensimmäistä lukuun ottamatta. Kokeilin myös muutamia laukanvaihtoja, jotka sujuivat oikein hyvin, mutta Nino kuumui niistä aika reilusti, joten päätin jättää ne ainakin siltä osin. Tein sitten muutamia pohkeenväistöjä uralle, mutta ne sujuivat aika kehnonlaisesti, sillä Nino ei oikein väistänyt ja kun väisti, kaula oli todella mutkalla.

Kokeilin sitten uudestaan vaihtoja ja tällä kertaa ne sujuivat ilman turhaa kiihdyttelyä. Jos tuli liikaa vauhtia, otin vain kiinni parilla ympyrällä ja hoin itselleni "istu, istu, jarruta istunnalla". Sain muuten käyttää Ninolla ratsastuksenopettajan omaa Winteciä, niin ei ollut niin liukasta istua collareilla. Loppuraveissa Nino oli todella kuuliainen ja pystyin hetkittäin istumaan harjoitusraviakin. Loppukäynneissäkin sai olla istunnasta tarkkana, koska hevonen tosiaan meni sinne minne halusin.

Toivon, että pääsisin toistekin vielä Espanjaan ja tuonne samaan paikkaan ratsastamaan, oli niin kivoja hevosia!

torstai 24. joulukuuta 2015

Luukku 24: Mitä joulu merkitsee minulle?

Alma
Joulu on minulle omalla tavallaan tärkeä, mutta kuitenkin ehkä yksi vuoden ärsyttävimmistä juhlista. Jouluna on kauhea kiire ja touhotus ja kaikkialla puhutaan vain joulusta, myydään joulutavaroita ja ruokia, sekä pukeudutaan jouluisesti.

Onhan se mukava saada paketteja ja antaa niitä, on ihanaa myös tehdä joulukortteja. Jouluna saa myös syödä paljon herkkuja ilman, että kukaan tulee valittamaan. Se onkin ehkä joulussa parasta. Piparit, joulutortut, suklaa ja glögi. Niin täydellistä. Myös tonttuilu on ihan kivaa, kunhan se ei ole pakollista. Tonttuilen silloin kun haluan! Joulussa pidän myös lumesta (jos sitä olisi, mutta kun tämä ihana Suomen ilmasto ja 10 astetta lämmintä jouluaattona).

Tärähtäneet tonttu ja poro, (c) äiti
Joulussa raivostuttavinta on ihmisten kiire ja touhotus. Joulu sitä ja joulu tätä. Mitä haluaisit lahjaksi? Onnellista joulua! Missä olet joululomalla? Onko lahjat jo ostettu? Entä kortit tehty? Raivostuttavaa. Tuntuu, ettei kaupoissa osata ajatella mitään muuta kuin joulua marras- ja joulukuussa. Myös sukulaisten näkeminen on mielestäni epämiellyttävää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (pari kivaa tätiä + serkut 3v & 4v). Ja eivät ne jouluruuatkaan mitään maailman parhaita ole.

Minun jouluuni, tai ainakin joululomaani kuuluu yleensä kiinteästi hevostelu. Tuntien ollessa tauolla voi ottaa esimerkiksi itsenäisen tai vuokrata jotain hevosta viikoksi tai vaan päiväksi. Viime joululomalla minulla oli Pönä vuokralla, mutta tänä jouluna lähdemme Espanjaan. Luultavasti kuitenkin tulen ennen uuttavuotta välipäivinä ottamaan joko kokopäivävuokran tai ainakin itsenäisen tuntien ollessa tauolla, Ja tietysti pyrin pääsemään ratsaille myös Espanjassa.

En ole kovinkaan jouluihminen ja sen huomaa varmaan kirjoituksestanikin: valituslista on pidempi kuin lista asioista, joista pidän (siinäkin valitusta), selitän vain jotakin Pönästä ja Espanjasta. Pidän kuitenkin myös joululauluista, kunhan ne eivät ole mitään järjettömiä "joulu on kivaa hiphei" -rallatuksia tai "Jeesus rakastaa, Jumala rakastaa, jos et usko Jumalaan, sinulla ei ole joulua" tyylisiä lauluja (ihan kun näillä kriteereillä olisi joitain joululauluja...).

Ehkä jätän tämän vain tähän ja jätän teidät viettämään mukavaa aattoiltaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Luukku 23: Miten vietän jouluni?

Eihän tämä joka joulu ole sama, mutta kirjoitan tästä vuodesta. Kaysotaan mitä tästäkin tulee...

Olemme siis tänä joukuna Kanniston kotieläintilalla Loimaalla. Mummi ja vaari, sekä koko perhe. Tänne kun ei viitsi kaikkia lahjoja tuoda niin joulun vietto alkaa jo 23. päivä kotona. Avaamme osan lahjoista ennen kuin lähdemme ajamaan Kannistoon. Tänne ajaa parisen tuntia, joten matka on vielä helppo istua.

Kannistossa on täysihoito, joten saamme täällä kaikki ruoat. Saunaan pääsee, vaikka joka päivä. Puulämmitteinen sauna, sekä olkisavusauna täältä ainakin löytyy. Me yövymme päärakennuksen yläkerrassa kahdessa eri huoneessa. Mummi ja vaari toisessa ja me toisessa.

Kannistossa on myös ratsastusmahdollisuus ja rekiajelulle pääsee joulupäivänä. Täältä löytyy myös paljon muita eläimiä, kuten aaseja, pupuja, lehmiä, vuohia, poroja ja oikeastaan kaikkia mitkä vain selviytyvät hengissä Suomen olosuhteissa. Eläimiä pääsee silittämään ja katsomaan vapaasti ja minä ja veljeni saimme kokeilla vuohen lypsämistä viime vuonna.

Jouluaattoisin pukki tulee pääaulaan poron kanssa -kyllä, ihan ilmielävän poron kanssa- ja jakaa lahjat säkistään koko tilan väelle. Sen jälkeen vetäydymme omaan huoneeseen avaamaan lahjat ja rentoutumaan hetkeksi.

Minä olen tykännyt autella tallissa ja pyöriä eläinten luona. Pari karannutta pupuakin napattiin viime vuonna. Eläinkierros on jouluaaton aloitus aamupalan jälkeen. Koko tila kierretään ympäri ja käydään katsomassa kaikki eläimet.

Reissu kestää neljä päivää (23.12.-26.12)  ja sinä aika ehtii tapahtua kaikenlaista. Lämpimästi suosittelen Kannistoa kaikenkarvaisille eläinten ystäville. Eihän tämä mikään hotellitason paikka ole, muttei ole tarkoituskaan. Tai no... Kyllä tämä minun mielestä on parempi paikka kuin monet hotellit. Ja ruoka on hyvää :-)

Luukku 22: My Day

Tämä tulee päivän myöhässä, sillä blogger ei ollut yhteistyökykyinen koko päivänä. Ja tämä My Day on nyt sitten maanantailta.

05.30

Minulla soi kello ja aloin heräilemään.

06.00

Söin aamupalan ja tein eväät, sekä pesin hampaat ja harjasin hiukset.

06.30

Satu tuli hakemaan minua ja lähdimme tekemään aamutallia yhdelle pienelle matkaratsastustallille.

07.00

Perillä. Hevosille ruoat, syömisen jälkeen hevot pihalle ja talikko käteen.

07.45

Valmista ja tästä Satun äitille hakemaan hänen tekemäänsä leipää.

08.00

Satun äitillä ja tapasin karvakaverit siellä. Kissan ja koiran.

08.30

Lähtö kohti seuraavaa tallia ja Laten ja Epun talliin ottaminen.

09.30

Lähtö. Eppu oli aisoissa, Satu ajoi ja minä olin Latella ilman satulaa mukana.



10.30

Paluu tallille. Hyvä vähän rauhallisempi lenkki johon kuitenkin kuului yksi kaksi lyhyttä laukkapätkää.



11.30

Piirto sisälle ja muut ulos. Piirto aisoihin ja kärryt perään ja sitten papan kanssa lenkille. Minä ajoin ja Satu istui vieressä. Hyvin se Piirtokin jaksoi hölkötellä, kun vähän pyysi.





12.15

Takaisin tallilla ja Piirto pihalle.



12.30

Lähdetiin kohti kotia ja haettiin Satun lapsi samalla.

13.00

Kotona. Söin ruoan, kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet.

14.00-16.00

Suuntasin Willaan näyteikkunaostoksille. Olin siis tiistaina sitten Forumissa. Siksi en ostanut Willasta mitään.

16.30

Olin takaisin kotona ja syönyt ja aloin vaihtamaan ridakamoja jälleen kerran päälle.

16.50

Isi saapui hakemaan minua tallille.

17.00

Tulin tallille ja siirryin maneesiin ja katsomaan listaa. Menisin Dubella ilman satulaa. Siitä sitten kahvioon.

17.25

Lähdin talliin harjaamaan ja varustamaan Dubbea.

17.50

Lähdettiin ryhmän kanssa kohti maneesia.

17.55-19.00



Ratsastustunti. Tästä ehkä joskus postausta tulossa erikseen, jos saan kuvat suht ajoissa.

19.30

Kyytini saapui. Dubbe oli siis jatkanut eikä minun tarvinnut hoitaa sitä pois.

20.15

Kotona. Oltiin käyty vielä iskän kanssa kaupassa.

20.30

Iltapala ja suihku.

22.30

Nukkumaan.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Luukku 21: Pena

(c) Oona
(c) Aada

Tää on mulle aika vaikea aihe, joten en kirjoita kovinkaan paljon. Pena ei siis ole kuollut tai mitään, mutta tuntuu silti kamalalta, etten luultavasti näe sitä enää koskaan. En tajunnut kuinka paljon se merkitsi, ennen kuin seisoin tallin pihassa itkemässä Penaa lastattaessa traileriin.

Pena opetti minulle paljon. Opin ratsastamaan kevyemmin, pienemmillä avuilla, mutta myös näyttämään hevoselle, kuka on pomo. Penan kanssa tuli paljon vaikeuksiakin eteen, esimerkiksi pohkeenväistöt ja laukannostot, mutta kun sen sai rennoksi, oli ihana ratsastaa. Hoitaessakin se nautti rapsuttelemisesta ja harjaamisesta, vaikka satulan laitto oli usein epämiellyttävää. Taluttaessakin sai olla varuillaan ja välillä naru piti laittaa suhun, ettei Pena lähtisi rynnimään. Silti se ilahdutti aina.

Sinä päivänä kun Pena lähti, olimme Mimmin kanssa auttamassa talutusratsastuksessa. Takaisin tullessamme ratsastuksenopettaja puhui siitä, että onkohan Penan ostajat tulleet. Olin yllättynyt ja pettynyt, kun näin trailerin pihassa. Olisin niin halunnut puhua ostajien kanssa, mutta en uskaltanut, koska uskoin, että se häiritsisi heitä. Olisi pitänyt.

Mutta olen kokenut Penan kanssa upeita hetkiä, ja siksi tein siitä videon. Tiedän, ettei video ole kovinkaan hyvä ja ajoitukset menivät kankulleen, mutta tein silti. Ja julkaisin. Joten, nautitte tai ette, tässä se on.